Felicis Norjalaiset Metsäkissat

Norjalainen metsäkissa lumoaa luonteellaan ja uljaudellaan. Se on suurikokoinen ja voimakasrakenteinen rotu. Urokset ovat naaraita huomattavasti suurempia. Pää on kolmion muotoinen, nenä pitkä, profiili suora ja leuka vahva. Korvat ovat suuret ja avoimet. Niiden kärjissä on "ilvesmäiset" tupsut. Silmät ovat avoimet ja ovaalin muotoiset. Vartolo on pitkä ja luusto vahva. Takajalat ovat etujalkoja korkeammat. Häntä on pitkä ja erittäin tuuhea. Turkki on puolipitkä. Villavaa alusturkkia peittää vettä hylkivä "öljymäinen" päällysturkki. Luonteeltaan norjalainen metsäkissa on seurallinen, utelias ja ystävällinen . Se on myös erittäin taitava kiipeilijä ja hyppääjä.

Historia

Norjalaisen metsäkissan historiaa ei kukaan voi varmuudella tietää. Arvellaan muinaisten viikinkien lyhytkarvakissojen ja ristiretkeläisten mukana maahan tulleiden pitkäkarvakissojen olleen alkuna norjalaiselle metsäkissarodulle. Norjalainen metsäkissa ei ole ihmisen jalostama rotu vaan se on kehittynyt Norjan ankarassa ilmastossa. Norjalaiset kiinnostuivat rodusta jo 1930-luvulla ja Oslon näyttelyssä v. 1938 oli esillä muutamia rodun edustajia. FIFe vahvisti norjalaiselle metsäkissalle rotumääritelmän v. 1977 ja se sai täydet sertifikaattioikeudet. Suomeen ensimmäinen metsäkissa tuotiin 1979.

Felicis E-pentueen kilpparitytöt. Kuvat: Studio Taikalyhty, Pia Alatalo Lisää kuvia...